Elämäsi ON elokuva!

Vajaa vuosi sitten menin kihloihin. Tapaus oli mulle yhtä suuri yllätys kuin kaikille muillekin. Eikä missään nimessä vähiten siksi, että olin seurustellut vain muutaman kuukauden. Hintana tästä oletetusta hupakkomaisuudestani olivat auki loksahtaneet leuat, epäilevät silmien pyöritykset ja kiltit puheet, joissa kyseenalaistettiin kykyni selvitä arjesta ilman henkilökohtaista avustajaa.
Miksikö sitten täräytin sormuksen nimettömääni?
Yksinkertaisesti: Koska rakastuin.
Peruuttamattomasti.
Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin kuinka joku takanani huusi: "Poikki!". Valot himmenivät. Musiikki vaihtui. Cateringpöydästä ojennettiin voileipä. "Lopputekstit tähän!"
Olen aina ollut vähän rauhaton ympäriinsä pärskivä keuhkokala. Enää en ollut. Ja mikä kummallisinta,
se oli mulle ihan okei. Olen yhä onnellinen kuin päikkäreistään nauttiva kissimirri. Tekisin saman päätösen uudelleen vaikka tunnin välein, jos niin vaadittaisiin.
Hassuin juttu elämässä on, että oikeasti se muistuttaa elokuvaa valtavasti. Paitsi, että meille on ihan mahdollista löytää maailmaa ravistelevaa rakkautta, ovat tarinamme muutenkin melkoisen leffamaisia projekteja. Tässä kahdeksan kohdan listassa höpisen aiheesta oikein olan takaa. Meillä on tapana nauraa räkäisesti joka kerta, kun fiktio vastaa todellisuutta kurjasti. Sen sijaan jätämme automaattisesti huomioimatta hetket, jolloin meidän elämät (hitto soikoon!) ovat aivan ja täsmälleen kuin kronologisesti eteneviä hollywoodpläjäyksiä erikoistehosteineen päivineen.

1. PROTAGONISTIT JA ANTAGONISTIT
Olemme kaikki omien saagojemme protagonisteja eli päähenkilöitä. Meillä kaikilla on myös useitakin eri antagonisteja eli vastavoimia. Antagonisti voi olla ulkoinen, niin kuin se yks mun eksä jolla oli joku toinen tyttö samaan aikaan. Hui, kauhistus! Antagonisti voi myös olla sisäinen, kuten tämä mun kamala tappava laiskuus, joka estää mua saamasta IKINÄ valmiiksi mun seminaarityötä.

2. ELÄMÄ ON TÄYNNÄ ISTUTUKSIA
Elokuvaa katsoessamme äkkäämme usein, kun meille pyritään syöttämään informaatiota. Lähikuva avaimista pöydällä jonkun poistuessa asunnostaan tarjoaa meille heti näpsäkän vihjeen: "Heiiiii.... Nyt toi tyyppi unohti avaimensa, voivoi sentään."
Oikeassa elämässäkin istutus on, mutta se usein avautuu vasta myöhemmin. Sillä samalla hetkellä, kun ovi paukahtaa kiinni näet edessäsi kirkkaan lähikuvan avaimista pöydällä. Harmi kyllä, meidän isännöitsijä veloittaa oven avaamisesta tajuttomia summia, vaikka kuinka yritän selittää, että mun elämässä istutukset tulee liian myöhään ja kaikki on leikkaajan syytä.

3. ÄÄNISUUNNITTELU.
Moni mainitsee arjen häviävän elokuvalle juuri siksi, ettei koskaan ole tilanteeseen sopivaa taustamusiikkia. Väärin! Jokainen musiikkia säännöllisesti kuluttava ainakin etäisesti huomioi tilanteet, joissa kuulokkeista pauhaava musiikki yhtäkkiä maagisesti sopii juuri siihen hetkeen. Sanoitukset kertovat sinusta, valo on juuri oikea, kasvoillasi tietty ilme, ihmiset alkavat kummasti muistuttaa statisteja. Elämä on täynnä näitä täydellisen elokuvallisia hetkiä.
Vetoan tässä listassa erityisesti muistin tapaan rakentaa elämistämme elokuvallisia kokonaisuuksia. Usein biisi, jota olet kuunnellut tiettynä kuukautena päätyy määrittelemään koko ajanjakson. Se siirtyy myös hetkiin, joissa se ei fyysisesti soinut. Joskus kokemus on niin voimakas, että siirrymme itse oman tarinamme äänisuunnittelijoiksi. Tietty ihmissuhde, riita, matka tai työkeikka saa oman tunnarinsa, joka potkii vuosienkin kuluttua.
Mun elämä ainakin on myös melko hyvin mikitetty, kuulen vain harvoin  mitään kohinaa keskustelujen taustalla.

4. LEIKKAUS
Kolme vuotta sitten tapasit bileissä tyypin joka tavalla tai toisella jäi kiinteästi elämääsi. Ne olivat aivan hurjat reivit. Teit tuttavuutta noin kymmenen uuden pöllöpään kanssa, ja puoli neljän aikoihin päädyit parhaiksi ystäviksi asunnon omistajan akvaariokalan kanssa. (Joka muuten osoittautui ihan mulkuksi myöhemmin.)
Koska muistoissasi liität nämä juhlat kuitenkin niiksi joissa tapasit tämän nyt elämässäsi jatkuvasti pyörivän rakkaan ihmisen, leikkaa muistisi irti kaiken mikä ei aivan sovi käsikirjoitukseen. Hauskat jutut ovat siellä toki, mutta et luultavasti enää jaksa pohdiskella hetkeä, jolloin söit sipsejä yksin keittiössä kymmenen minuutin ajan. Muistisi lokeroi kemut osastoihin "hauskat juhlat" ja "kuinka tapasin Minna-Matias-Uolevin".
Pieniin päihimme muodostuu valmis leikkausversio, josta turha paska on karsittu pois.

5. LOKAATIOT  JA LAVASTUS
Elin Hervanassa joskus nuorena tytöntyllerönä. Niihin aikoihiin mua kiinnostivat seuraavat asiat:
-pojat.
-baarit.
-runojen kirjoittaminen aamuyöllä.
-pitsan tilaaminen kotiinkuljetuksella aamuyöllä, kun olen tajunnut, etteivät aivoni osaa runoilla aamuyöllä.
Välillä onnistuin hälyyttämään siskoni Milkan siivousapuun, kun asuntoni kunto alkoi masentaa jopa banaanikärpäsiä. Tuo lokaatio oli kuin suora kuva mieleni tilasta. Suorastaan ammattimaista työtä lavastukselta. Tunsin täysin olevani jokainen hylätty pitsalaatikko ja avaamaton lasku.

6. ERIKOISTEHOSTEET
Tästä tulee lyhyin pointti ikinä. Oletko koskaan kaatunut pyörällä ihan hiton pahasti? Lentänyt sata metriä, pyörinyt ilmassa väkkärää pyöräsi syttyessä tuleen, luullut kuolevasi, viime hetkellä muistanut liikkeen jonka näit yhdessä ninjaleffassa ja päättynyt täydelliseen laskeutumiseen silminnäkijöiden hurratessa hurmioituneina, ihaillen suorastaan kuolaten joka solullaan?
Jep. Niin mäkin.

 7. TAKAUMAT
Elokuvissa takaumat paljastavat piilotettuja motiiveja hahmoilla, ja valottavat myös näiden menneisyyttä. Tässä maailmassa ns. "takaumat" tekevät sen kyllä. Ja niin paljon muuta, oijoi!
Minulle Ähtäri on yksi takaumien leikkikenttä, johon on vaikea reagoida mitenkään muuten kuin nöyryyttämällä itseään paikallisessa yökerhossa.
Koska mulla on keskimääräistä parempi kaukomuisti, kärsin takautumista kuin jostain ihottumasta. On erihankalaa suhtautua sinulle rennosti jutustelevaan miekkoseen, jos muistaa sen järjestäneen tarhasssa "kenellä on haisevin pylly"- kisan.

8. DRAAMAN KAARI
Meidän kaikkien tarinoilla tulee olemaan selkeä loppu, väistämättä. Ja mikä surkeinta, meidän elokuvamme loppuvat aina protagonistin kuolemaan.
Toivon omalta kuolemaltani eniten täydellistä lopetusta. Että juuri ennen bussin iskeytymistä naamaani ymmärtäisin, että tähän se kuuluikin päättyä. Yksi jatko-osa vielä, ja fanit tuhahtelisivat läppäreidensä ääressä. Vielä yksi tuotantokausi, ja käsikirjoittajat kyllästyisivät hahmottelemaan Niina Ärrää.

Jos kuolema todella pelottaa:
Kuvittele näyttelijäsi värikkäiden talkshow- valojen alle. Kertomaan, että sarja eli oman elämänsä, mutta NYTNYTNYT! on tulossa uusi tositv-sarja siitä ja sen poikkiksen suhteesta ja biletyksestä ja KATSOKAA KAIKKI! Varmana hyvä.

Okei, en taaskaan auttanut ketään. Sori. tämä vuoden tauko. Nähdään pian. (Ehkä.) Sori, kaikki typot. (Ehkä.)

-Niina Är

 

Elämänhyve (Nössöin otsikko millekään ikinä)

Muutama vuosi sitten Arkkipiispa Gianfranco Girotti päätti napata härkää kunnolla kiveksistä, ja pisti eräässä haastattelussa pakettiin uudet kuolemansynnit. Vanhoja en tässä jaksa luetella. Kuuklatkaa, pupuset. Yksi niistä oli mässäily. Uusia kauheuksia arkkipiispan mukaan ovat:
1. Ympäristön saastuttaminen
2. Geenimanipulaatio
3. Ylenpalttisen vaurauden kerääminen
4. Köyhyyden aiheuttaminen
5. Huumekauppa ja huumeiden käyttö
6. Moraalisesti kyseenalaiset kokeilut
7. Ihmisen perusoikeuksien rikkominen
Vanhoihin verrattuna nämä ovat hieman helpompia, kuten ehkä huomaatte. Ainaskin mun on näissä olosuhteissa helpompi ratketa kateuteen, kuin geenimanipulaatioon.
Innostuin eilen itsekin pohtimaan syntejä ja syntisyyttä. Siitä keksin listata omat henkilökohtaiset kuolemansyntini. Listasta tuli kuitenkin eritylsä, enkä sillä teitä pitkästytä. Tajusin, että jutut joita en itselleni koskaan antaisi anteeksi ovat melkoisen universaaleja. Ette varmaan tekään saisi moottorisahamurhalta omantunnonrauhaa?
Sängyssä siinä tovin kieriskeltyäni keksin uuden idiksen. Elämänhyveet! Jos on olemassa selkeä luettelo kuolemansyntejä, täytyisi kaiken logiikan mukaan olla myös modernisoitu kirkkauteen vievien tekojen lista.
Yksinkertainen luettelo tehtävistä, joita toteuttamalla Jumala heittää välillä ylävitosia sun kanssa. Minusta se voisi olla tämmöinen:
1.Tuntemattoman henkilön auttaminen hädän hetkellä.
2.Anteeksianto silloin, kun joku mulkku ei sitä oikeasti ansaitsisi.
3.Oman lapsen kasvattaminen empaattiseksi ja suvaitsevaiseksi.
4.Itseään heikomman puolustaminen.
5.Kaunis kohtuus päihteiden käytössä. Tai sitten täysi päihteettömyys.
6.Väkivallattomuus. (Myös niin, että puuttuu näkemäänsä väkivaltaan, mikäli mahdollista.)
7.Kriisissä olevan ystävän rinnalla pysyminen.

Vanheneminen on näkynyt mussa lähinnä kyynistymisenä. Tykkään paasailla "kaiken maailman idiooteista", ja katkerana kaivella esiin hetkiä, joissa mua on jotenkin kustu silmään. Se on ikävä tapa. En lupaa lopettaa, mutta vähentämistä voisin koklata. Koklailun aloitan listaamalla viisi tilannetta, joissa mua on suorastaan hellitty lähimmäisenrakkaudella:

1. JÄMSÄ ON PASKA PAIKKA
Nousin kerran asemalla väärään junaan, ja päädyin vahingossa Jämsään. Olin 17-vuotias, rahaton ja vieraassa kaupungissa. Kaksi keski-ikäistä naista poimi mut mukaansa ja otti kanssani selvää jatkoyhteyksistä. Nopeasti valkeni, että ainut vaihtoehto päästä Ähtäriin olisi vanhempieni sitikka. Rouvat veivät minut helposti löydettävälle huoltoasemalle odottelemaan. Sain vielä auttajiltani pari kymppiä rahaa ruokaan ja "johonkin lehteen, ettei tule tylsää". Siis vaikka kuinka estelin.
Olen vieläkin liikuttunut tuosta kiltteydestä. Hui, sentään.

2. YLÄASTEENI KOULUKURAATTORI
Mussa nähtiin ihminen, ei pelkkä oppilas, jota on pakko kuunnella. H otti mut sisään juttelemaan välillä hyvinkin lyhyillä varoitusajoilla. Kerran olin masistellut huoneessani oikein olan takaa, ja jatkuva vollotus seurasi luokkaankin. Olin kurjassa kunnossa, ja koulunkäyminen yhtä tuskaa. H otti ohjat käsiinsä ja jutteli enkun open kanssa. Sain suorittaa tärkeän kokeen vähän myöhemmin. Tajusin jo silloin H:n toimivan oman empatiansa ohjaamana, harvat Niinanpelastusoperaatiot olivat ammatin pakottamia.

3. HOLTITTOMUUS
Tämä ei kylläkään ole yksi erillinen tilanne. Voisin tehdä aiheesta ihan oman luettelon, mutta siitä seuraisi seuraava suomalainen suurromaani. Koska olen persoonana vähän holtiton ja ailahtelevainen, olen saanut välillä osakseni semmoista kärsivällisyyttä, etten missään nimessä olisi ansainnut siitä haukkuakaan. Nostan rusettiani Tinolle, porukoille, ystäville ja pienelle
joukolle kivoimpia ex-poikaystäviä.

4. TAPAHTUI PÄIVÄNÄ, JOLLOIN OLIN ÄLYKÄS KUIN ÄMPÄRI
Pari vuotta sitten keksin nerokkaan päähänpiston luovuttaa verta kolmenkymmenen asteen helteessä. Lyyhistyin nassu sanomalehden harmaana keskelle Hämeenkatua. Apua sain vieraalta naiselta, joka taluutti mut läheiseen kebabpaikkaan. Ehdin näpsäkästi tuulikaappiin asti, kun pimeni täysin. Onneksi kiltit ravintoloitsijat laskivat mut loossiin makamaan, ja nostivat koipeni kohti korkeuksia. Kiitos siis tuntematon täti, kiitos tuntemattomat miekkoset.
(Samat kaverit myöhemmin räjäyttivät puljunsa. Ja viereiset liiketilat. Ja kolme ihmistä. Elämä on kummallista.)

5. LEENA
Olin teini-iässä usean vuoden kirjeenvaihdossa erään ihailemani suomalaisen kirjailijan kanssa. Leena kuunteli murheitani, ja opasti myös kirjoittamisessa. Koin että mut otettiin vakavasti, mikä 13-vuotiaalle tytölle oli hitonmoinen aarre.

Mau. Siinä se!

Jamittelen tässä ilosta, koska:
a.) Junailemme heti tämän työpäiväni jälkeen Orivedelle parhaan ystäväni Kaisan vanhempien talolle. (Itse herrasväki on poissa torpaltaan.)
b.) Kaisa tekee meille ruokaa. Joka on aina herkkua.
c.) Juomme vähän viiniä ja toivon mukaan pelailemme jotain nastaa. (Singstaria!)

Eli palaillaan. Höpöttelen sitten taas lisää. Luki kukaan tai ei. :D

-Niina Är 



ps. Tässä voi olla typoja. Oikolukusilmäni ovat väsyksissä.

Kriisipeppu

Tänään keksin taas jotain mistä voin innostua, ja johon menee ihan simona rahaa! Jei. Tätä ei tapahdukaan kuin joka viikko.
Oon kriiseillyt viime aikoina tuon iän ikuisen painon lisäksi myös naamastani. Kun joku astetta söpömpi likka seisoo kanssani peilin edessä, tiedostan hyvin ettei kasvojeni iho ole mitenkään ihailtavan tasainen. Välillä en itseäni vilkuillessa näekään muuta kuin yhtä ihohuokosta ja finninarpea.
Nyt olen istunut koneella ja miettinyt erillaisia happokuorintoja. Laitoin jopa sähköpostia yhteen puljuun, ja jäin hieromaan käsiäni yhteen juonikkaasti. Muhahhahhaa.
Näissä tilanteissa mulla on yksi tekosyy yli kaiken. Tämän kortin pelaamalla mahdollistan järjettömän rahan kulutuksen kauneudenhoitoon. Kutsun muuvia Milkakortiksi. Milka on siis ihastuttava <3 siskoni, jolla oli hiustenpidennykset vuonna kivi. Mulla ei ole koskaan ollut hiustenpidennyksiä. Hiustenpidennykset ovat kalliita. MÄKIN SAAN, JOS MILKAKIN SAI! Täydellistä.
Tässä lompakkoa tonkiessa mieleeni pyörähti ajatus kriisilistan raapustamisesta. Tässä on sellaiset aivomadot, joita olen itkeskellyt nuoruudessani ulos oikein kunnolla:

-REIDET
Kuka tyttö pitää reisistään? Ne on ällöt ja ne hyllyy aina. Niihin kasvaa jotain hassuja muhkuroita. Ne napostelee salaa. Joskus herään aamulla siihen, kun mun reidet paistaa keittiössä pekoonia, enkä mä saa edes maistaa.

-VASEN SILMÄ
Kriisi, josta kaikki pikku ystäväiseni ovat tietoisia. Nuoruudessani silmämunani päälle muutti asumaan herttaisen hyvälaatuinen kasvain, joka sitten leikattiin irti. Valitettavasti operaatiosta jäi piskuinen arpi, joka vieläkin punoittaa jos silmäni ovat jotenkin kuivat. Yläasteikäisenä arpi oli kuitenkin nykyistä huomattavasti paremmin nähtävissä. Olin varma, että olen epämuodostunut hirviö, joka pitäisi sulkea jonkinlaiseen häkkiin ja esitellä vain maksua vastaan uskaliaille. 

-PITUUS
Hihii. Tämä on suosikkikriisini, koska se kuoli jo murrosiässä. Huomasin, että tämmöisenä 158:n senttimetrin pakettina voin ryömiä, puikkelehtia ja sujahtaa vaikkas minne. Näytän myös hellyyttävältä, kun esitän pingviiniä. Sanovat monet.

-POSKET
Harmi, kun Elastisen taiteilijanimi on varattu. Mun poskiin oikeasti mahtuisi pähkinöitä vaikka koko talveksi.

-SÄÄRET
Katselen aina ihastellen säihkysäärisiä tylleröisiä, joiden jalat tuntuvat jatkuvan loputtomiin. Mun sääret ovat kaksi lyhyttä pölkkyä. Ja niissä on aina mustelmia. Koska kohellan koko ajan. Koheltaminen on kivaa.

Pitäiskö nyt ihan hyvikseen lisätä myös jotain, mistä pidän ulkonäössäni? Se voisi vähän piristää.

-PYLLY
Kun totuin siihen, että mulla mustan tytön peppu, olen alkanut tykätä mokomasta. Sheikkailen aina, kun tilaisuus ilmaantuu!

ja

-NENÄ
Mulla on harvinaisen normaali nokka, vähän isohko ehkä, mutta sopii naamaani. Vilkuilen muutenkin  ihmisten neniä. Nenä on niin keskeisellä paikassa naamassa, että välillä joku muuttuu silmissäni kauniiksi, vain koska sillä on  persoonallinen tai muuten kasvojen muotoon sopiva nenu.
(Unohtamatta isonenäisiä miehiä! Ah, tuo intohimoni!)


Hohhoijaa. Toisaalta koen olevani vähän pinnallinen, kun tämmöiset jutut ressaavat. Toisaalta taas, mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän kriisit ovat siirtyneet henkisten kykyjen puolelle. Ottaisin kyllä mielelläni vähän pulleammatkin reidet, jos saisin vaihdossa annoksen lisää pitkäjännitteisyyttä.
Juuri pitkäjännitteisyyden puuttestaa johtuu sekin, etten enää jaksa tässä marista. Haluan pelata sitä hauskaa nettipeliä, jossa karhu ampuu pyöreitä juttuja...

 ELI TÄTÄ!


-Niina Är
 

Luku yksi

Heippamoi!

Tämä tässä näin on upoupoupouusi blogikokeilu. Eli suoraa jatkoa mun vanhalle livejournal-pöllöilylleni, mutta aivan uudella konseptilla. Kirjoitan tänne nimittäin PELKKIÄ listoja. Toisin sanoen: Jipiiii! Listat olivat vanhoissa blogeissani aina sitä naputtelua, josta eniten tykkäsin. Ehkä yksinkertaisesti mussa asuu kaaos niin syövänä elementtinä, että listat tuovat edes lievän sivumaun järjestyksestä.
Mikäli et jostain ihme syystä ole mun kaveri, saat lukea ensin tämän tiivistelmän minusta ja elostani:

-Olen Niina. Olen 24 vuotta vanha kuin taivas. Majailen Tampereella.
-Opiskelen elokuva ja telkkarialaa. Musta tulee käsikirjoittaja. (Lue: Siivoan tulevaisuudessa vanhan kotikaupunkini Ähtärin vessoja. Ja kyllä, tulen olemaan siivooja, joka jynssää pelkkiä käymälöitä. Koska Murphyn laki.)
-Kihlauduin vähän aikaa sitten. Tinon kanssa. Soon ihana. (Eikä tullut mitenkään mieleen vessoista.)
-Teen välillä kouluni ohella töitä eräässä erotiikka-alan liikkeessä. (Siis myyn dildoja.)
-Tykkään mun kavereista. Ja perheestä.

Tänään aloitin tämän blogipuuhastelun, koska täällä duunissa on jokseenkin rauhallista. Olisin kovin iloinen, jos pääsisin tänne joululomallakin ahkeroimaan. Kirjoittaminen on viime aikoina ollut yhtä tuskaa, joten yksinkertainen asiakaspalvelutyö maistuu kuin kinuskituutti. Olen jopa pirteänä panostanut oikeaan MYYMISEEN, enkä vain avuttomana rahastanut kassalla.
Jutut, joista pidän työssäni:

-KUN KOEN OIKEASTI OLEVANI AVUKSI.
Oma sukupolveni on elänyt maailmassa, jossa seksiä tuputetaan ovista ja ikkunoista. Välillä joudun muistuttamaan itseäni, ettei kauppaan kävelevä arka asiakas vuosimallia -59 ole välttämättä koskaan kuullutkaan kuinka yleistä on, ettei nainen saa orgasmia yhdynnässä. Silloin tällöin kasvoilla hehkuu aito helpotus, kun tajutaan, että ihan tajuttoman normaaleja tässä ollaan.

-ASIAKKAAT, JOTKA HÖPÖTTELEVÄT KOKO ELÄMÄNSÄ MULLE.
Hihii. Siinä sitä nappailen suuhuni mintun makuisia peniskarkkeja, ja ruikutan edessäni seisovan mummon kanssa miehistä: "Semmosia ne on!"
(Sinä joka luit tämän epäillen, ja ajattelit etteivät tavalliset muorit meillä ostoksilla piipahda: Olet väärässä. Kyllä nekin käyvät. Ei täällä pelkkiä pervoja pyöri.) Hei mutta! -->

-PERVOT.
Hitto, ne vaan on niin mielenkiintoisia! Kyllä! Haluan ehdottomasti tietää lisää siitä miten meinaat ripustaa itsesi jostakin roikkumaan samalla, kun piiskaat itseäsi objektilla x!

-TANSSIMINEN TYHJÄSSÄ KAUPASSA, KUN KUKAAN EI NÄE.
Toivon todella, ettei pomo hirveästi katsele valvontakameranauhoja.

-SUPERUJOT.
Vaikka överiksi vedetty häpeily hidastaa kaupan käyntiä ja näin myös ärsyttää, on se joskus myös tavattoman sympaattista. Varsinkin, kun huomaa että oma iloinen jutustelu hetkeksi vie asiakkaan huomion muuten niin nöyryyttävästä Fleshlightin ostotapahtumasta.
(Sinä poika, joka tulet seksikauppaan lihalamppuostoksille: Mä en missään nimessä ajattele, että olet luuseri, joka ei saa naista. Aivan tavalliset miehet ja pariskunnat ostavat niitä.)

Äh, nyt pitää mennä. Tämä päivähän piristyy koko ajan.
Pöllöilemisiin!

-Niina Är