Elämänhyve (Nössöin otsikko millekään ikinä)

Muutama vuosi sitten Arkkipiispa Gianfranco Girotti päätti napata härkää kunnolla kiveksistä, ja pisti eräässä haastattelussa pakettiin uudet kuolemansynnit. Vanhoja en tässä jaksa luetella. Kuuklatkaa, pupuset. Yksi niistä oli mässäily. Uusia kauheuksia arkkipiispan mukaan ovat:
1. Ympäristön saastuttaminen
2. Geenimanipulaatio
3. Ylenpalttisen vaurauden kerääminen
4. Köyhyyden aiheuttaminen
5. Huumekauppa ja huumeiden käyttö
6. Moraalisesti kyseenalaiset kokeilut
7. Ihmisen perusoikeuksien rikkominen
Vanhoihin verrattuna nämä ovat hieman helpompia, kuten ehkä huomaatte. Ainaskin mun on näissä olosuhteissa helpompi ratketa kateuteen, kuin geenimanipulaatioon.
Innostuin eilen itsekin pohtimaan syntejä ja syntisyyttä. Siitä keksin listata omat henkilökohtaiset kuolemansyntini. Listasta tuli kuitenkin eritylsä, enkä sillä teitä pitkästytä. Tajusin, että jutut joita en itselleni koskaan antaisi anteeksi ovat melkoisen universaaleja. Ette varmaan tekään saisi moottorisahamurhalta omantunnonrauhaa?
Sängyssä siinä tovin kieriskeltyäni keksin uuden idiksen. Elämänhyveet! Jos on olemassa selkeä luettelo kuolemansyntejä, täytyisi kaiken logiikan mukaan olla myös modernisoitu kirkkauteen vievien tekojen lista.
Yksinkertainen luettelo tehtävistä, joita toteuttamalla Jumala heittää välillä ylävitosia sun kanssa. Minusta se voisi olla tämmöinen:
1.Tuntemattoman henkilön auttaminen hädän hetkellä.
2.Anteeksianto silloin, kun joku mulkku ei sitä oikeasti ansaitsisi.
3.Oman lapsen kasvattaminen empaattiseksi ja suvaitsevaiseksi.
4.Itseään heikomman puolustaminen.
5.Kaunis kohtuus päihteiden käytössä. Tai sitten täysi päihteettömyys.
6.Väkivallattomuus. (Myös niin, että puuttuu näkemäänsä väkivaltaan, mikäli mahdollista.)
7.Kriisissä olevan ystävän rinnalla pysyminen.

Vanheneminen on näkynyt mussa lähinnä kyynistymisenä. Tykkään paasailla "kaiken maailman idiooteista", ja katkerana kaivella esiin hetkiä, joissa mua on jotenkin kustu silmään. Se on ikävä tapa. En lupaa lopettaa, mutta vähentämistä voisin koklata. Koklailun aloitan listaamalla viisi tilannetta, joissa mua on suorastaan hellitty lähimmäisenrakkaudella:

1. JÄMSÄ ON PASKA PAIKKA
Nousin kerran asemalla väärään junaan, ja päädyin vahingossa Jämsään. Olin 17-vuotias, rahaton ja vieraassa kaupungissa. Kaksi keski-ikäistä naista poimi mut mukaansa ja otti kanssani selvää jatkoyhteyksistä. Nopeasti valkeni, että ainut vaihtoehto päästä Ähtäriin olisi vanhempieni sitikka. Rouvat veivät minut helposti löydettävälle huoltoasemalle odottelemaan. Sain vielä auttajiltani pari kymppiä rahaa ruokaan ja "johonkin lehteen, ettei tule tylsää". Siis vaikka kuinka estelin.
Olen vieläkin liikuttunut tuosta kiltteydestä. Hui, sentään.

2. YLÄASTEENI KOULUKURAATTORI
Mussa nähtiin ihminen, ei pelkkä oppilas, jota on pakko kuunnella. H otti mut sisään juttelemaan välillä hyvinkin lyhyillä varoitusajoilla. Kerran olin masistellut huoneessani oikein olan takaa, ja jatkuva vollotus seurasi luokkaankin. Olin kurjassa kunnossa, ja koulunkäyminen yhtä tuskaa. H otti ohjat käsiinsä ja jutteli enkun open kanssa. Sain suorittaa tärkeän kokeen vähän myöhemmin. Tajusin jo silloin H:n toimivan oman empatiansa ohjaamana, harvat Niinanpelastusoperaatiot olivat ammatin pakottamia.

3. HOLTITTOMUUS
Tämä ei kylläkään ole yksi erillinen tilanne. Voisin tehdä aiheesta ihan oman luettelon, mutta siitä seuraisi seuraava suomalainen suurromaani. Koska olen persoonana vähän holtiton ja ailahtelevainen, olen saanut välillä osakseni semmoista kärsivällisyyttä, etten missään nimessä olisi ansainnut siitä haukkuakaan. Nostan rusettiani Tinolle, porukoille, ystäville ja pienelle
joukolle kivoimpia ex-poikaystäviä.

4. TAPAHTUI PÄIVÄNÄ, JOLLOIN OLIN ÄLYKÄS KUIN ÄMPÄRI
Pari vuotta sitten keksin nerokkaan päähänpiston luovuttaa verta kolmenkymmenen asteen helteessä. Lyyhistyin nassu sanomalehden harmaana keskelle Hämeenkatua. Apua sain vieraalta naiselta, joka taluutti mut läheiseen kebabpaikkaan. Ehdin näpsäkästi tuulikaappiin asti, kun pimeni täysin. Onneksi kiltit ravintoloitsijat laskivat mut loossiin makamaan, ja nostivat koipeni kohti korkeuksia. Kiitos siis tuntematon täti, kiitos tuntemattomat miekkoset.
(Samat kaverit myöhemmin räjäyttivät puljunsa. Ja viereiset liiketilat. Ja kolme ihmistä. Elämä on kummallista.)

5. LEENA
Olin teini-iässä usean vuoden kirjeenvaihdossa erään ihailemani suomalaisen kirjailijan kanssa. Leena kuunteli murheitani, ja opasti myös kirjoittamisessa. Koin että mut otettiin vakavasti, mikä 13-vuotiaalle tytölle oli hitonmoinen aarre.

Mau. Siinä se!

Jamittelen tässä ilosta, koska:
a.) Junailemme heti tämän työpäiväni jälkeen Orivedelle parhaan ystäväni Kaisan vanhempien talolle. (Itse herrasväki on poissa torpaltaan.)
b.) Kaisa tekee meille ruokaa. Joka on aina herkkua.
c.) Juomme vähän viiniä ja toivon mukaan pelailemme jotain nastaa. (Singstaria!)

Eli palaillaan. Höpöttelen sitten taas lisää. Luki kukaan tai ei. :D

-Niina Är 



ps. Tässä voi olla typoja. Oikolukusilmäni ovat väsyksissä.