Vajaa vuosi sitten menin kihloihin. Tapaus oli mulle yhtä suuri yllätys kuin kaikille muillekin. Eikä missään nimessä vähiten siksi, että olin seurustellut vain muutaman kuukauden. Hintana tästä oletetusta hupakkomaisuudestani olivat auki loksahtaneet leuat, epäilevät silmien pyöritykset ja kiltit puheet, joissa kyseenalaistettiin kykyni selvitä arjesta ilman henkilökohtaista avustajaa.
Miksikö sitten täräytin sormuksen nimettömääni?
Yksinkertaisesti: Koska rakastuin.
Peruuttamattomasti.
Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin kuinka joku takanani huusi: "Poikki!". Valot himmenivät. Musiikki vaihtui. Cateringpöydästä ojennettiin voileipä. "Lopputekstit tähän!"
Olen aina ollut vähän rauhaton ympäriinsä pärskivä keuhkokala. Enää en ollut. Ja mikä kummallisinta,
se oli mulle ihan okei. Olen yhä onnellinen kuin päikkäreistään nauttiva kissimirri. Tekisin saman päätösen uudelleen vaikka tunnin välein, jos niin vaadittaisiin.
Hassuin juttu elämässä on, että oikeasti se muistuttaa elokuvaa valtavasti. Paitsi, että meille on ihan mahdollista löytää maailmaa ravistelevaa rakkautta, ovat tarinamme muutenkin melkoisen leffamaisia projekteja. Tässä kahdeksan kohdan listassa höpisen aiheesta oikein olan takaa. Meillä on tapana nauraa räkäisesti joka kerta, kun fiktio vastaa todellisuutta kurjasti. Sen sijaan jätämme automaattisesti huomioimatta hetket, jolloin meidän elämät (hitto soikoon!) ovat aivan ja täsmälleen kuin kronologisesti eteneviä hollywoodpläjäyksiä erikoistehosteineen päivineen.
1. PROTAGONISTIT JA ANTAGONISTIT
Olemme kaikki omien saagojemme protagonisteja eli päähenkilöitä. Meillä kaikilla on myös useitakin eri antagonisteja eli vastavoimia. Antagonisti voi olla ulkoinen, niin kuin se yks mun eksä jolla oli joku toinen tyttö samaan aikaan. Hui, kauhistus! Antagonisti voi myös olla sisäinen, kuten tämä mun kamala tappava laiskuus, joka estää mua saamasta IKINÄ valmiiksi mun seminaarityötä.
2. ELÄMÄ ON TÄYNNÄ ISTUTUKSIA
Elokuvaa katsoessamme äkkäämme usein, kun meille pyritään syöttämään informaatiota. Lähikuva avaimista pöydällä jonkun poistuessa asunnostaan tarjoaa meille heti näpsäkän vihjeen: "Heiiiii.... Nyt toi tyyppi unohti avaimensa, voivoi sentään."
Oikeassa elämässäkin istutus on, mutta se usein avautuu vasta myöhemmin. Sillä samalla hetkellä, kun ovi paukahtaa kiinni näet edessäsi kirkkaan lähikuvan avaimista pöydällä. Harmi kyllä, meidän isännöitsijä veloittaa oven avaamisesta tajuttomia summia, vaikka kuinka yritän selittää, että mun elämässä istutukset tulee liian myöhään ja kaikki on leikkaajan syytä.
3. ÄÄNISUUNNITTELU.
Moni mainitsee arjen häviävän elokuvalle juuri siksi, ettei koskaan ole tilanteeseen sopivaa taustamusiikkia. Väärin! Jokainen musiikkia säännöllisesti kuluttava ainakin etäisesti huomioi tilanteet, joissa kuulokkeista pauhaava musiikki yhtäkkiä maagisesti sopii juuri siihen hetkeen. Sanoitukset kertovat sinusta, valo on juuri oikea, kasvoillasi tietty ilme, ihmiset alkavat kummasti muistuttaa statisteja. Elämä on täynnä näitä täydellisen elokuvallisia hetkiä.
Vetoan tässä listassa erityisesti muistin tapaan rakentaa elämistämme elokuvallisia kokonaisuuksia. Usein biisi, jota olet kuunnellut tiettynä kuukautena päätyy määrittelemään koko ajanjakson. Se siirtyy myös hetkiin, joissa se ei fyysisesti soinut. Joskus kokemus on niin voimakas, että siirrymme itse oman tarinamme äänisuunnittelijoiksi. Tietty ihmissuhde, riita, matka tai työkeikka saa oman tunnarinsa, joka potkii vuosienkin kuluttua.
Mun elämä ainakin on myös melko hyvin mikitetty, kuulen vain harvoin mitään kohinaa keskustelujen taustalla.
4. LEIKKAUS
Kolme vuotta sitten tapasit bileissä tyypin joka tavalla tai toisella jäi kiinteästi elämääsi. Ne olivat aivan hurjat reivit. Teit tuttavuutta noin kymmenen uuden pöllöpään kanssa, ja puoli neljän aikoihin päädyit parhaiksi ystäviksi asunnon omistajan akvaariokalan kanssa. (Joka muuten osoittautui ihan mulkuksi myöhemmin.)
Koska muistoissasi liität nämä juhlat kuitenkin niiksi joissa tapasit tämän nyt elämässäsi jatkuvasti pyörivän rakkaan ihmisen, leikkaa muistisi irti kaiken mikä ei aivan sovi käsikirjoitukseen. Hauskat jutut ovat siellä toki, mutta et luultavasti enää jaksa pohdiskella hetkeä, jolloin söit sipsejä yksin keittiössä kymmenen minuutin ajan. Muistisi lokeroi kemut osastoihin "hauskat juhlat" ja "kuinka tapasin Minna-Matias-Uolevin".
Pieniin päihimme muodostuu valmis leikkausversio, josta turha paska on karsittu pois.
5. LOKAATIOT JA LAVASTUS
Elin Hervanassa joskus nuorena tytöntyllerönä. Niihin aikoihiin mua kiinnostivat seuraavat asiat:
-pojat.
-baarit.
-runojen kirjoittaminen aamuyöllä.
-pitsan tilaaminen kotiinkuljetuksella aamuyöllä, kun olen tajunnut, etteivät aivoni osaa runoilla aamuyöllä.
Välillä onnistuin hälyyttämään siskoni Milkan siivousapuun, kun asuntoni kunto alkoi masentaa jopa banaanikärpäsiä. Tuo lokaatio oli kuin suora kuva mieleni tilasta. Suorastaan ammattimaista työtä lavastukselta. Tunsin täysin olevani jokainen hylätty pitsalaatikko ja avaamaton lasku.
6. ERIKOISTEHOSTEET
Tästä tulee lyhyin pointti ikinä. Oletko koskaan kaatunut pyörällä ihan hiton pahasti? Lentänyt sata metriä, pyörinyt ilmassa väkkärää pyöräsi syttyessä tuleen, luullut kuolevasi, viime hetkellä muistanut liikkeen jonka näit yhdessä ninjaleffassa ja päättynyt täydelliseen laskeutumiseen silminnäkijöiden hurratessa hurmioituneina, ihaillen suorastaan kuolaten joka solullaan?
Jep. Niin mäkin.
7. TAKAUMAT
Elokuvissa takaumat paljastavat piilotettuja motiiveja hahmoilla, ja valottavat myös näiden menneisyyttä. Tässä maailmassa ns. "takaumat" tekevät sen kyllä. Ja niin paljon muuta, oijoi!
Minulle Ähtäri on yksi takaumien leikkikenttä, johon on vaikea reagoida mitenkään muuten kuin nöyryyttämällä itseään paikallisessa yökerhossa.
Koska mulla on keskimääräistä parempi kaukomuisti, kärsin takautumista kuin jostain ihottumasta. On erihankalaa suhtautua sinulle rennosti jutustelevaan miekkoseen, jos muistaa sen järjestäneen tarhasssa "kenellä on haisevin pylly"- kisan.
8. DRAAMAN KAARI
Meidän kaikkien tarinoilla tulee olemaan selkeä loppu, väistämättä. Ja mikä surkeinta, meidän elokuvamme loppuvat aina protagonistin kuolemaan.
Toivon omalta kuolemaltani eniten täydellistä lopetusta. Että juuri ennen bussin iskeytymistä naamaani ymmärtäisin, että tähän se kuuluikin päättyä. Yksi jatko-osa vielä, ja fanit tuhahtelisivat läppäreidensä ääressä. Vielä yksi tuotantokausi, ja käsikirjoittajat kyllästyisivät hahmottelemaan Niina Ärrää.
Jos kuolema todella pelottaa:
Kuvittele näyttelijäsi värikkäiden talkshow- valojen alle. Kertomaan, että sarja eli oman elämänsä, mutta NYTNYTNYT! on tulossa uusi tositv-sarja siitä ja sen poikkiksen suhteesta ja biletyksestä ja KATSOKAA KAIKKI! Varmana hyvä.
Okei, en taaskaan auttanut ketään. Sori. tämä vuoden tauko. Nähdään pian. (Ehkä.) Sori, kaikki typot. (Ehkä.)
-Niina Är
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti